12. Juntula, (Juntulanniemi) Juntusten kantakoti 1597. Rahalöytö, Ruotsin vallan aikainen kolikko vuodelta 1634

12. JUNTULA (Juntulanniemi ) Juntusten kantakoti 1597. Haajaisten maat omisti 1500-luvulla Kaarakainen, todennäköisesti Olli Juntunen tuli Juntulanniemeen vävyksi Taipalsaaren Juntulasta. Juntulanniemen talo jakaantui 1800-luvun alkuvuosina Juntulaksi, Levälahdeksi, Ilkkolaksi ja Paavolaksi. Juntulan isäntänä oli isonjaon toimitusvuosina Lauri Juntunen ( 1724-1791 ). Juntulasta käytettiin kirkonkirjoissa nimeä Vanhapiha, joka tunnettiin Haajaisilla vielä 1900-luvun alussa. Pekka Huttunen löysi 1970-luvulla Juntulanniemen pellosta ¼ äyrin rahan Ruotsin vallan ajalta, vuodelta 1634. Raha on Vieremän koulukeskuksen vitriinissä. 

Juntulanniemen talo 50-luvulla

NUORTEN HUVITTELUA HAAJAISILLA 1870-LUVULLA Usein sunnuntai-iltoina karjatöiden jälkeen kerääntyivät kylän nuoret varallisuuteen katsomatta useimmiten Juntulanniemen taloon, joskus Paavolaan. Juntulanniemessä asui Kalle Partanen ja Paavolassa Herman Juntunen. Siellä leikittiin monenlaisia panttileikkejä, kuten veskenkäsillä ja hyväsillä. Leikit suoritettiin suuressa savupirtissä penkillä istuen sokkosilla. Talvisin laskettiin mäkeä. Kesäisin miehet löivät palloa; pelattiin kuussuolaa, oltiin linnanpallosilla ja seinsuolassa. Harrastettiin urheilua, kuten kivennostoa, lintinheittoa, kissanhäntää ja sormikoukunvetoa. Joskus käytiin sylipainia. Yöjuoksua harrastettiin varsinaisesti lauantaisin. Jos talossa ei riittänyt tytöt niin lähdettiin toiseen. Tämä oli aivan yleistä. Piirileikkiä harrastettiin kovin. Joskus oli tanssia, kuten tupaantulijaistansseja. Pelikaluna oli käytössä viulu, myöhemmin yksirivinen hanuri. Pelimanneina soittivat mm.Samppa Oksanen ja Josva Kumpulainen.Tansseista tunnettiin katrilli, valssi ja polkka. Kaikki pitivät häitä, joita palvelusväki vietti tavallisesti riiviikolla. Palvelusväen häihin mentiin kutsumatta iltaisin. Ensin juotiin kahvit ja sitten syötiin, minkä jälkeen ruvettiin juomaan huomentuoppia. Kuka lahjoitti rahaa, kuka eloa tai eläimiä. Näin kertyi talouden alku varattomille pareille. Huomentuopin kuuluttaja oli aina suustaan pääsevä mies. Lopuksi oli tanssia. Taloissa morsiusparin tullessa soitettiin tulomarssi viululla. Morsiamen nosti joku nokkela mies reestä pois. Nostajalle annettiin vyö. Morsiuspari asettui pöydän taakse paikalle, josta taustan muodosti silkkihuivi seinällä. Huiviin oli kirjailtu molempien nimet. Syömäänkin tuli naimapari soiton käydessä. Suurimmat häät olivat kolmipäiväisiäkin. Eikä niissä palanen loppunut. Sulhasrengit ja-piiat olivat koko juhlan ajan parittain. Viinaa oli myös tarjolla. Ennen pöytään istumista kulki isäntä ympäri pöytää tarjoten pikarilla viinaa. Naiset eivät ottaneet. Ruoka oli yksinkertaista, voileipää, lihaa kämpäle, maitoa ja sahtia. Riisipuuroa syötiin suurista pahkakupeista, neljä henkeä aterioi samasta astiasta. Naiset olivat ensiksi pöydän päässä erillään. Pappi pöydän päässä ja morsiuspari hänen vieressään. Vihkiminen suoritettiin joko läksiäisissä tai häissä. Vihkimisen perässä seurasivat onnittelut. Häihin kutsuminen suoritettiin henkilökohtaisesti kiertäen. (Jouko Kokkonen, Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki; Heikki Huttunen, Muistiinpanoja viime vuosisadalta. Kertojana Latsarus Huttunen Haajaisilta 30.8.1937.)