20. Patterinmäki, Sandelsin tukikohta Koljonvirran taistelun aikaan. Vanha työväentalon paikka.

Haajaisten työväentalo Patterinmäellä, kuva uuden talon käyttöönottojuhlasta 1920-luvun alusta. Kuva Topias Säisä.

20. PATTERIMÄKI SANDELS,TUKIKOHTA Patterimäellä Halmeniemen maalla oli Iisalmessa taistelleiden Sandelsin joukkojen tukiasema, jossa oli jonkinlaisia varustuksia, mutta ei kuitenkaan tykkipattereita. Tie kulki tuolloin harjun kautta. Ouluntien lisäksi Haajaisten halki kulkeva kylätie oli ainoa, jota pitkin joukot voivat nopeasti siirtyä paikasta toiseen. 

 VANKILEIRI Haajaisten työväentalolla toimi 1918 kapinaan syyllistyneiksi katsottujen punaisten väliaikainen vankileiri, josta on säilynyt niukasti aineistoa. Kuopion vankileirin alainen " etappivankila" oli perustettu keväällä 1918. Sinne siirrettiin mm. Leppävirralla helmikuun lopussa vangittuja punaisia. Vankeja oli noin 60. Yhtenä siirron syynä oli huono elintarviketilanne. Olot vankileirillä olivat heikot, vaikka suurleirien kaltaista kurjuutta Haajaisille ei nähty. Kylällä liikkui tieto, että kaksi vankia olisi kuollut leirialueella. Osa vangeista oli töissä taloissa ja rautatien rakennuksella ja osa tiukasti vartioituna piikkilanka-aidan takana. Ruuasta oli kova puute. Kyläläiset auttoivat antamalla leipää. Vanginvartijat kävivät taloissa ostamassa ruokaa itselleen. He pesivät rannassa pyykkiä ja pitivät tansseja Myhkyrin saaressa. Kevättalvella 1918 Haajaisten ohi vietiin Pohjois-Suomessa vangittuja venäläisiä sotilaita. Vangit ja vartijat olivat liikkeellä hevoskyydillä. Haajaisten vangit passitettiin 26.9.1918 Lahden Valtiorikosvankilaan, Hennalan pahamaineiselle leirille. Samanlaisia leirejä oli Runnilla, Honkarannalla, Ryönänjoella ja Kiuruveden kirkonkylällä. Leireille sijoitetut vangit oli koottu eri puolilta Savoa ja heidän tuomoinsa vaihtelivat kahdesta kuuteen vuoteen. Sotavankilaitos aloitti vankien keskittämisen jo kesäkuussa 1918 kahdelletoista leirille. Suomen sisällissotaa tutkineen Jaakko Paavolaisen mukaan tarkoituksena oli helpottaa vartiointia ja tutkintaa sekä alentaa kustannuksia. Haajaisten leirin toiminta jatkui kuitenkin syyskuun loppuun asti. 

 KARSIKKOPETÄJÄ Haajaistentien varrella Halmeniemen kohdalla on karsikkopetäjä. Aleksander Säisä teki sedälleen Job Säisälle karsikkopetäjän vuonna 1874. Kun Ales kuoli itse vuonna 1940, hänen poikansa teki edellisen petäjän viereen karsikon. Myös Paavolaan siirretyn Kuistilan aitan oveen on kaiverrettu 1800-ja 1900-luvuilla kuolleiden isäntien ja emäntien nimikirjaimia. Vanha uskomusaines sekoittui ihmisten mielessä jossakin määrin kristinoppiin, jonka asema vahvistui papiston työn tuloksena. Yksi esimerkki tästä ovat vainajien muistoksi tehdyt merkinnät karsikkopuihin ja -lautoihin. Lähes oksattomaksi karsitun puun, tavallisesti kuusen, uskottiin aikoinaan estävän vainajan tulon kummittelemaan. Sitten tavan korvasi syntymä-ja kuolinajan kaivertaminen puuhun, kiveen, aitan seinähirteen tai räystään alle sijoitetulle laudalle. Muutamissa kylän taloissa ruumislautoja on säilytetty pihaan tulevan pisteaidan päällä. 

ROSVO-RONKAINEN Haajaisten Sydänmaalta Sonkajärven Jyrkältä kotoisin ollut Rosvo-Ronkainen oli aikoinaan yksi Ylä-Savon kuuluisimmista rosvoista. Hän oli kuullut että Halmeniemellä oli rahoja. Ronkainen odotti sopivaa tilaisuutta rahojen varastamiseen pari viikkoa. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten hän päätti vaihtaa maisemia. Ronkainen lähti liikkeelle eräänä kesäyönä. Hän näki yhden talon ohi kulkiessaan kamarin pöydällä kellon. Rosvo napautti lasin rikki ja sieppasi kellon kouraansa ja lähti juoksemaan. Mutta samassa oli kolme riskiä miestä hänen perässään. Ronkainen juoksi minkä jaloistaan pääsi mutta kun ei tuntenut seutua niin lähti erehdyksessä rantaan päin. Siinä saivat miehet Ronkaisen kiinni, sitoivat köysillä ja panivat aittaan pönkän taakse. Seuraavana päivänä häntä lähdettiin viemään kärrykyydillä vankituvalle Iisalmeen. Matkalla Ronkainen pyysi saada polttaa edes piipullisen tupakkaa, minkä ajomies lupasi. Rosvo hivutti piipun sidottujen köysien väliin ja poltti köyden poikki. Piipun perällä Ronkainen kopsautti ajurin tainnoksiin ja lähti jalat sidottuina pomppimaan pakoon metsään. Neljä vuorokautta hän hyppi metsässä eikä saanut paksua köyden solmua millään auki. Aamuvarhaisilla hän jäi väijytyksiin pisteaidan kupeelle. Kun paimenpoika toi lehmäkarjaa kujaa pitkin, Ronkainen karjaisi niin että poika säikähti niille aloilleen. Pojan avulla hän sai köydet poikki. Pojan hän sitoi puuhun ja lähti luikkimaan pakoon. Hän jäi myöhemmin rötöksistään kiinni ja kärsi tuomionsa Siperiassa. Vanhuudenpäivänsä Ronkainen vietti Iisalmen kunnalliskodissa. (Lähde: Aarno Kellbergin puhelinhaastattelu 25.1.1999, Jouko Kokkonen "Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki").