21. Kirnun lähde. Kyläläisten vedenottopaikka. Mylly 1800-luvulla. Eino Säisän kotitalo. Kurenpolvi seisake.

21. KIRNUNLÄHDE Kyläläisten vedenotto paikka.Mylly 1800-luvulla. Aikoinaan Kirnunlähde takasi puhtaan ja raikkaan juomaveden lähiasukkaille kesät talvet. Se ei jäätynyt kovimmillakaan pakkasilla ja kesäkuumalla sen vesi oli jääkaapinviileää nyjytermein ilmaistuna. Makunsa puolesta Kirnunlähteen vesi muistuttaa Runnin terveyslähteen vettä, mutta vähemmän rautapitoisena vesi on vailla Runnin lähteen lievää sivumakua. Lähteen alajuoksu yhtyy paikalliseen valtaojaan, joka tulvi joka kevät 40-luvulla. Nykyisin lähteen vieritse kulkevaa 27-tietä Iisalmesta Kalajoelle ei silloin oltu rakennettu. Lähde jää 27-tien ja Valkeisten tien risteykseen. Huolimatta kovasta liikenteestä 27-tiellä lähteen vesi on puhdasta, se pulppuaa syvältä paikallisista pohjavesistä. Lähteen alajuoksun kosteikosta ovat 40-luvulta jääneet mieleen kullankeltaiset kullerot, joista mm.Eino Säisä mainitsee kirjassaan. Varttuneempi kurenpolvelainen nuoriso muistaa, kuinka tärkeä juomaveden lähde Kirnunlähde oli sodan aikana. Karjalle kelpasi huonompikin pintavesi, mutta ihmisille haettiin usein lähdevettä juotavaksi ja varsinkin kahvinkeittoon. Silloin kun kahvia, tuota harvinaista herkkua, oli saatavilla. ( Reini Valtonen ) 

Kuva. Kurenpolven pysäkin vihkiäiset.

KURENPOLVI PYSÄKIN Junasta tuli varteenotettava kulkuväline lähiseudulla, kun Iisalmen-Ylivieskan rautatie valmistui vuonna 1926. Ratalinjauksesta käytiin 1910-luvulla kiivasta pohdintaa. Vaihtoehtona oli rakentaa rata Kiurujärven pohjois-tai eteläpuolelle. Yhden vaihtoehdon mukaan rautatie olisi kulkenut Haajaisten kautta koulun alapuolelta. Kuistilassa pidetyssä kokouksessa kyläläiset asettuivat vastustamaan asiaa, koska rautatien alle olisi jäänyt peltoja. Rata rakennettiin Haajaisten eteläpuolelle. Lähin pysäkki valmistui Kurenpolveen jonne matkaa Haajaisilta kertyi kolmesta-viiteen kilometriä. Kurenpolven pysäkillä pysähtyivät kaikki matkustajajunat. Pysäkkiaukiolla oli tuolloin vain torppia ja mökkejä. Maatalot olivat kukkuloiden takana Haapajärven rannalla. Kurenpolven pysäkkiseudulla oli liikettä ja menoa eniten sotien jälkeen. Silloin lastattiin Kurenpolvesta pitkin vuotta paperipuuta valtavat määrät etelän tehtaisiin. Pysäkin paperipuulaania täydennettiin talvisin hevospelillä. Suurin osa puutavarasta oli peräisin Haajaisten seudulta. Myös pitkiä koivuhalkopinoja kolmionmuotoisine tuuletusaukkoineen oli pysäkkirakennuksen vieressä. Koivuhaloilla lämmitettiin pysäkkirakennus ja pysäkinhoitajan ja ratavartijan yhteinen asuinrakennus. Koivuhalkoja alettiin 1940-luvun lopulla ajaa myös sen aikaisilla pienillä kuorma-autolla mm. Eikanmäeltä. Asialla oli Vapo, valtion polttopuu, kuin myös HKPP, Helsingin kaupungin polttopuu. Kurenpolven ja Haajaisten lukuisilta maatiloilta tuotiin maitotonkat kolukärreillä kesäisin ja talvisin reellä aamujunalle Iisalmen meijerille toimitettavaksi. Vilkas meno Kurenpolven pysäkillä alkoi laantua 1950-luvulla. Alettiin vähitellen siirtyä autokuljetuksiin. Myös matkustajaliikennne Iisalmi-Ylivieska-radalla alkoi hiipua kun linja-auto yhteydet kehittyivät. Ajanoloon Kurenpolvesta purettiin lastausraide ja ohitusraide. Kurenpolvesta tuli seisake ja matkustajaliikenteen kuihtuessa autoistumisen myötä, sekin poistettiin. Pysäkin laadukkaat hirsirakennukset huutokaupattiin. Seudun paras kirkasvetinen kaivo asuinrakennuksen pihalla täytettiin ja tie vedettiin sen yli kiertämään hankala Ukonmäki. Kurenpolven moreenikukkulat ovat ainutlaatuiset tietävät geologit ja geologian harrastajat. Moreenikukkulat ovat yksi jääkauden peruskalliosta hiertämistä moreenimuodostelmista. Näille kukkuloille on ominaista jyrkät seinämät ja tasalakisuus. Niitä sanotaan "nappimaisiksi". Niiden rinteillä on siellä täällä pykäliä kertomassa jääkauden aikaisen ja jälkeisen järven rannasta. Kurenpolven moreenikukkulisto pysäkkiä vastapäätä radan vastakkaisella puolen on harvinaisen laaja, jossa yksittäiset kukkulat ovat sulautuneet yhteen. Esimerkiksi Lehtorinteeseen rajoittuu verraten laaja ja tasainen peltoalue, joka tosin vasta 1960-luvulla raivattiin pelloksi. Peltoalueella, siis mäen päällä, on syvä lampi, jonka vesiä pyykkärit hyödynsivät sota-aikaan ja vielä sota-ajan jälkeenkin. Osoituksena moreenikukkulan, oikeastaan mäen, huipun tasaisuudesta on Nikkilänmäellä luonnonniitty, jolla sotien jälkeen pelattiin pesäpalloa. Kurenpolvelaiset omassa piirissään tai haasteotteluita lähikylien kanssa. ( Reini Valtonen ) 

EINO SÄISÄ Eino Säisän suvun juuret ovat Haajaisten Rautalahdessa. Eino Säisän kotitila on lohkaistu Halmeniemestä. Kantatilan pelloilla tuleva kirjailija harvensi seminaariaikana lanttua: maatalousharjoittelu oli tuolloin pakollista. Säisä on käsitellyt tuotannossaan laajalti Haajaistentien tienoita. Eikanmäki oli hänelle tuttu talo. Eino Säisän sielunmaisemaa olivat Kihlovirta, Haapajärvi, Ala-ja Ylä-Haajainen sekä Kurenpolven rautatiepysäkki ja Kurenpolven ja Haajaisten kumpuilevat pellot ja moreenimäet. Eino Julius Säisä, 1980:"Tulevat uudet ihmiset, syntyy uusi maa. Minun maa."Kansakoulunopettaja, kirjailija Eino Säisä ( 1935-1988 ) julkaisi pääteoksensa "Kukkivat roudan maat " vuosina 1971-1980. -Kylä herää,1971-Kylä elää, 1972- Isät ja pojat,1974- Hyvästi nuoruus, 1976- Kurkien tanssi, 1979- Minun maa, 1980. Romaanisarjassa Kurenpolven kylä on Kurensalmi. Kirjailijan "Ison kirjan" nimi on virrestä 584: "Herramme, kirkasta meille kasvos laupiaat, niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat." Kukkivat roudan maat-visioelokuva valmistui 1981. ( Jouko Pennanen. Jouko Kokkonen"Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki".)

Kirjailija Eino Säisä perhekuvassa, vas. Aino, Reeta ja Eino Säisä.