9. Ylä-Haajainen. Kuivatus järviniityksi 1873 ja 1905. Järvimalmin nosto Rautalahdesta. Mäntyniemi, rosvo Latja Kumpulaisen asuinpaikka.
9. YLÄ-HAAJAINEN JÄRVIMALMI Maanviljelyksen, kalastuksen ja metsästyksen ohella Haajaisilla hallittiin 1600-luvulla järvimalmin valmistus. Ylä-Haajaisen Rautalahti on saanut nimensä järvimalmista jota nostettiin lahdesta. Jo varhain hankittiin raudan raaka-ainetta Pohjois-Savossa rautamalmirikkaista järvistä, lammista ja soista. Malmia nostettiin 1-3 metrin syvyydestä lautalta tai veneestä käsin. Malmi kuljetettiin 1800- luvulla talvisin reellä Salahmin harkkohyttiin jalostettavaksi. Kansanomainen raudanvalmistus päättyi lähes kokonaan 1800-1900-lukujen taitteessa.
HAAJAISTEN JÄRVIKUVIO Vuodet 1866-68 olivat suuria nälkävuosia. Kylmät ja hallaiset kesät aiheuttivat laajalti katoa, joskin Haajaisten korkeilla mäillä sijainneet pellot osin säästyivät. Nälänhädän seurauksena ryhdyttiin karjanhoitoa kehittämään voimakkaasti. Uusia toimintatapoja olivat järvenlaskut, metsälaidunten kaskeaminen ja karjamajalaitos. Haajaisjärviä on laskettu kahteen otteeseen. Ensimmäisestä järvenlaskusta kertoo Viisalan pihalla olevaan kiveen hakattu päivämäärä 1.10.1873. Laskutyöhön lienee osallistunut 16 taloa. Toiseen vuonna 1905 aloitettuun laskutyöhön osallistui yli 20 taloa, joiden omistajat muodostivat kuivatusyhtiön. Laskutyön tuloksena Ylä-Haajainen tuli kokonaan kuivatuksi, pinta-ala oli noin 130 hehtaaria. Ala-Haajaisesta saatiin kuivatuksi lahtia; Venelahden ja Levälahden kuiviot noin 30 hehtaaria ja Surmanlahden hehtaarin. "Heinää niitettiin järvilaskualueelta käsin. Ne koottiin ensin pieniksi keoiksi, tirriksi. Annettiin kuivua vähän aikaa ja voitiin koota isommiksi ruoiksi. Sapilailla ( kaksi pitkää seivästä, joiden välillä saattoi olla pajut tai narut ) heinät vedettiin tai kannettiin kuivemmalle alueelle ja koottiin latoon tai pantiin suovalle. Suovat olivat hyvinkin suuria. Latoja ja suovia oli järvilaskulla satoja. Kun järvilasku jäätyi, tienpohjat polettiin jäätymisen edistämiseksi, niin että heinät saatiin ajettua pakkasten tultua karjalle. Pentti Kumpulainen on laskenut eräänäkin kesänä Ylä-Haajaisilla olleen 80 latoa ja noin 300 suovaa" ( Ester Mykkänen )Ylä-Haajainen palautettiin järveksi 1970 luvulla.
KARJAMAJAT Isojako toimitettiin Haajaisilla 1700-luvun lopussa. Tavoitteena oli saada kunkin talon maihin kuuluneiden maakappaleiden määrä mahdollisimman pieneksi. Ihanteellisessa tapauksessa tilan maat koostuivat yhdestä tiluskappaleesta. Haajaisilla tähän ei ollut mahdollisuuksia. Suurin osa tiloista sai kaksi suurta tiluskappaletta, toisen talon rakennusten tuntumasta ja toisen Petäjäselästä. Lisäksi Haajaisten taloille jäi isossajaossa kaukaniittyjä pitkän matkan päähän päätilalta. Paavolalla ja Ilkkolalla oli puronvarsiniityt Ylemmäisillä,Juntulanniemi omisti niityn Haapaniemessä, Kuistila Kihlovirran Puolukkasaaressa ja Eikanmäki Kihlovirralla. Karjamajalaitos syntyi myös laidunpulan seurauksena. Näitä kesäkartanoita alettiin perustaa 1830- 40-luvuilla ja niitä oli vielä 1920-luvulla käytössä. Haajaisilla metsälaitumia ei ollut riittävästi lähellä ja karja oli vietävä laidunnettavaksi kauemmaksi talosta. Haajaisilla maja oli seitsemällä talolla. Pääosa Haajaisten talojen majoista sijaitsi Petäjäselässä nykyisen Petäjäseläntien molemmin puolin, minne kuljettiin Rautalahden kautta. Ilkkolan kesäkartano oli Kuusela, Paavolan Pöyhönen, Kuistilan Koivurinne, Jaakkolan Forssin ja Suolahden Hartikaisen paikka. Karjamajalla pidettiin lampaita, joutokarjaa ja lypsylehmiä. Monet talot veivät sinne kesän ajaksi vain lampaat ja joutilaan karjan, myös hevosia vietiin yhteislaitumelle. Karja lypsettiin ja maito jalostettiin majalla. Karjamajalla saattoi olla karjasuoja, aitta ja lähdehuone kerman säilyttämiseen sekä hoitajan asunto. Karjamajat edistivät myös asutuksen leviämistä takamaille. Vuonna 1881 tilakoko oli Haajaiskylässä keskimäärin 249 tynnyrialaa ( tynnyriala on noin 0,5 ha ). Useilla tiloilla oli torppia sekä mäkitupalaisten pieniä asumuksia. Huomattavia maanviljelystiloja 1920-luvulla olivat Haajaisilla Viisala ja Halmeniemi.
Kuistilan karjamaja, Koivurinne. Anni Niskasen (o.s. Kvist) keittopaikka oli kuvassa oleva kota ympäri vuoden, vuosien ajan. Kuva Aaro Huttunen.
LATJA-ROSVO Iisalmen pitäjän alueella ryösteli joukkoineen 1800-luvulla Aatu "Latja" Kumpulainen, joka asui Ylä-Haajaisen rannalla Mäntyniemessä. Perimätiedon mukaan Latja-rosvo kätki ryöstösaalistaan, hopeita ja muita aarteita Eikanmäelle Taikalähteen luokse, Konolanmäkeen, Haajaisten Uitinsillan seudulle, Kurenpolveen Telasen lähelle ja Myllymäelle. Latja Kumpulainen katui tekojaan Kiuruveden kirkkoherralle Vilhelmi Malmivaaralle, mutta tavat eivät kuitenkaan parantuneet. Latsarus Huttunen otti Latja-rosvon kiinni ja hänet toimitettiin Siperiaan, mistä hän palasi vanhana miehenä kotiseudulleen etsimään aarrekätköjään. ( Aatu Kumpulaisen nimeä ei kuitenkaan löydy Siperiaan karkotettujen rikollisten nimiluettelosta. -JK) Heikki Huttunen kertoo muistelmissaan Latja Kumpulaisen kiinniotosta. Latja oli sitä ennen piileskellyt saunassa Porovedellä. Kuistilan veljekset olivat menossa sivutilalleen Lasitupaan töihin, kun joku toi sanan veljeksille ja heidän mukanaan olleille työmiehille. Miehet menivät saunalle katsomaan, löytyykö Latja sieltä. Heidän avattuaan oven, syöksyi Latja kirves kädessä ulos ja lähti pakenemaan metsään. Miehet painelivat perään. Muut jäivät jälkeen mutta Latsarus Huttunen pysyi Latjan vauhdissa. Rosvo huomasi ettei hän pääse pakoon, jolloin hän kääntyi ja kohotti kirveensä lyödäkseen takaa-ajajaansa. Latsaruksella oli mukana korento, jolla hän iski Latjan käteen niin että kirves tipahti maahan. Rosvolta meni peukalo nurin rytäkässä ja hän kirosi kovasti. Toiset joutuivat paikalle ja ottivat miehen kiinni. Latja joutui linnaan. Sinne mennessään hän oli uhannut kovasti Latsarusta kostolla. Eräänä kesäisenä päivänä muun väen ollessa heinäniityllä pistäytyi vankilasta päässyt Latja Paavolan tupaan, jossa oli leipomassa Maria-emäntä, Latsaruksen vaimo. Heikki Huttunen on kertonut tapauksesta seuraavaa: " Kovasti oli äitini säikähtänyt vieraan tuloa, koska hän tiesi uhkaukset. Latja huomasi säikähdyksen ja vakuutti olevansa siivosti ja pyysi anteeksi uhkaustaan. Äitini oli antanut Latjalle leivän.
MIESTAPPO RAUTALAHDESSA Rosvot hyökkäsivät toisinaan ohikulkijoiden kimppuun. Ales Laukkanen kertoi vuonna 1938 Aappo Säisää aikoinaan ahdistelleesta kolmesta metsärosvosta. He olivat käyneet syksyillan kähmässä Aapon päälle ja sanoneet: "Lähdetkö oppaaksi vai luovutko hengestäsi?". Aappo oli tunnetusti riski mies, joten alkoi kova tappelu. Aappo sai käteensä kiven, minkä jälkeen rosvot joutuivat pakenemaan paikalta verissä päin. Eräs seutukuntalainen palasi paljon myöhemmin Oulun linnasta. Hän kertoi yhden Aappoa ahdistelleista miehistä joutuneen sinne. Rosvo oli päivitellyt, että Haajaisilla oli riski mies, jolle "myö ei kolmen piisattu". Yksi sai niin kovan iskun, että häntä oli viruteltava kolme vuorokautta ladossa, eikä hänestä tullut "kalua". Toiset veivät hänet suohautaan Rautalahden perälle. Surmalahden nimi oli Laukkasen kertoman mukaan peräisin tästä tapauksesta. ( Jouko Kokkonen, Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki. Aluearkkitehti Mirja Nuutinen, Haajaisten kulttuurimaiseman hoitosuunnitelma )